Koulun sähköinen tulevaisuus
kuva: Flickr / K.W. Barrett, CC BY 2.0
Tulevina vuosina on odotettavissa koulutuskenttää ravistelevia muutoksia, joista oppimisympäristöjen ja opetusmateriaalien digitalisaatiota odotan itse eniten. Toki se on todellisuutta ja arkipäivää monessa koulussa, mutta on hyvä muistaa, että monessa paikassa opetus on edelleen hyvin perinteistä. Se tahtoo täällä sähköisen oppimisympäristön ja verkkokurssien maailmassa välillä unohtua. Turussa 8.–9.10.2015 järjestetty Verkkoja kokemassa -seminaari antoi hyvän kuvan siitä, missä mennään nyt.
Sähköisen oppikirjan markkinat ovat Suomessa vielä todella pienet. Voi hyvin sanoa, etteivät koulut ole vielä digitalisoituneet kirjan tai muiden opetusmateriaalien osalta. Tahtoa muutokseen on olemassa maan hallitusta myöten. Osaaminen ja koulutus on valittu yhdeksi kärkihankkeeksi, jolla tavoitellaan muun muassa uusien oppimisympäristöjen ja digitaalisten materiaalien jalkauttamista peruskouluihin. Pedagogiikan ja oppimisympäristöjen lisäksi uudistuvat opettajien perus- ja täydennyskoulutus. Uudistuksen aikataulu on sangen tiukka: suunnitelmien mukaan opettajien täydennyskoulutus olisi saatu taputeltua vuonna 2018 ja vuonna 2025 Suomi olisi kohonnut koulutuksen, osaamisen ja modernin oppimisen kärkimaaksi.
Opetusneuvos Aija Töytäri opetus- ja kulttuuriministeriöstä listasi puheenvuorossaan joukon toimenpiteitä, joilla Suomi nostetaan uuden pedagogiikan ja digitaalisen oppimisen laboratorioksi ja kansainvälisesti kiinnostavien digitaalisen oppimisen kokeilujen kentäksi. Näitä toimenpiteitä ovat
- digitaaliset oppimisympäristöt ja materiaalit käyttöön
- laitteet, teknologia käyttöön
- materiaalin tuottamista ja jakelua edistetään
- digitaalisen oppimisen kokeilut
- opettajien jatkuva osaamisen kehittäminen
- opettajien perus- ja täydennyskoulutuksen kehittämisohjelma
- opettajankoulutusforum
- opettajankoulutuksen arviointi
Pitkä matka tavoitteeseen
kuva: Flickr / Brad Flickinger, CC BY 2.0
Hienoja ja kannatettavia toimenpiteitä kaikki, mutta monelta osin taidetaan olla vielä aika kaukana tavoitteista. Simo Veistola sähköisiä oppikirjoja kustantavasta e-Opista kertoi, että tiedostomuotoiset opetusmateriaalit eivät aiheuta ongelmaa, mutta kun tähän lisätään päätelaitteita ja vuorovaikutteisuutta, koululuokissa ollaan haasteiden edessä.
Kustantajalle haasteita aiheuttaa puolestaan turvallinen ja helppo jakelu. Myös opettajien vaatimukset opetusmateriaalille ovat kasvaneet. Enää ei haluta staattisessa muodossa julkaistavia ipad-kirjoja, vaan motivoivia, moninaisia, vuorovaikutteisia, muokattavia ja helposti löydettäviä sekä kaikilla päätelaitteilla toimivia kokonaisuuksia. Veistolan mukaan hyvä materiaali onkin sähköisen oppimateriaalin ja oppimisympäristön muodostama kokonaisuus.
Turun normaalikoulun ja lukion opettajat Katri Sarlund ja Mervi Hiilovaara-Teijo tunnistavat digitalisaatioon liittyvät ongelmat. Molemmat käyttävät ahkerasti sähköisiä oppimisympäristöjä ja opetusmateriaaleja opetuksessaan ja näkevät siinä paljon hyvää vaikka vastarintaakin esiintyy. Yllättävää kyllä suurin muutosvastarinta ei suinkaan ole lähtöisin teknologian kanssa kädettömien opettajien keskuudesta vaan oppilaiden. Diginatiivius on osittain myytti, sillä kukaan ei osaa käyttää digitaalisuutta hyväkseen syntyessään. Lapset ja nuoret osaavat toki käyttää nohevasti kaikenlaisia laitteita pelaamiseen ja itsensä viihdyttämiseen. Laitteiden työ- ja peruskäyttötaidot ovat monella kuitenkin puutteelliset. Lisäksi on tärkeää, että oppilaat saisivat käyttöönsä henkilökohtaiset laitteet, sillä ilman niitä digiloikkaa ei pystytä tekemään.
Sarlund ja Hiilovaara-Teijo näkevät e-oppimisessa paljon hyvää. Sen avulla opetusta voidaan eriyttää ja monipuolistaa aiempaa paremmin. Suurimmat haasteet löytyvät heidän mielestään laitteiden ja infran puolelta: verkkoyhteyksistä, teknisistä ongelmista, tallennustilan riittämättömyydestä, silmiä rasittavista näytöistä, yhteensopivuusongelmista ja ilmaisohjelmien mainoksista. Toisaalta markkinoilla ei myöskään ole riittävästi vetovoimaista interaktiivista suomenkielistä materiaalia. Usein materiaali on myös liian kallista ja sen lisenssi lyhytaikainen.
Elämme siis mielenkiintoisia aikoja. Jos tavoitteena on ponkaista nykyisestä kansainvälisesti tarkastellen vähän jälkeenjääneestä tilanteesta muutamassa vuodessa modernin oppimisen kärkimaaksi, tekojen pitää lähennellä ihmetekoja. Muutosjohtamisen perusoppien mukaan kun muutoksen vaatima aika suotuisassakin tapauksessa vie organisaation toimintakulttuurin muutoksessa 8–10 vuotta, ja nyt käynnistyvä muutos on paljon tätä suurempi.
Nina Kurki, sisältökoordinaattori