Vanhat nauhat talteen
Mikäli työpaikaltasi tai kotoasi löytyy vanhoja, etenkin magneettisille tallennusformaateille tehtyjä taltiointeja, voi olla jo korkea aika siirtää ne digitaaliseen muotoon, sillä magneettinauhoilla on tapana huonontua ajan saatossa. Tyypillisimpiä magneettisia nauhaformaatteja ovat mm. C-kasetit, VHS-kasetit sekä erilaiset kelanauhat.
On vaikea arvioida, minkälaista elinikää magneettinauhoille voidaan odottaa, sillä niiden ikääntymiseen vaikuttavat mm. nauhan laatu ja säilytysolosuhteet. Paras paikka nauhojen säilyttämiselle on sellainen, joka on sopivan viileä ja jossa ei ole juurikaan kosteuden ja lämpötilan muutoksia. On kuitenkin oletettavaa, että jo 30 vuoden ikäisellä PVC-nauhalla on alkanut näkyä ikääntymisen merkkejä. Valoa läpikuultavat asetaattinauhat (joita valmistettiin n. 60-luvun puoliväliin saakka) alkavat olla jo ongelmallisessa kunnossa.
Kuva- ja äänitallenteiden digitaalista arkistointia on voitu jo pitkään harrastaa kotioloissa tekniikan kehittymisen myötä, mutta useissa tapauksissa kannattaa kääntyä digitointia tarjoavien yritysten puoleen, joissa osaaminen ja laitteiden jatkuva huolto varmistavat digitoinnin korkean laadun. Monesti kotoa löytyy vielä nauhoja, mutta niitä toistava laitteisto on mennyt rikki jo ajat sitten. Lisäksi laadukkaita digitointilaitteistoja löytyy harvalta.
Kuva- ja ääniaineiston säilöminen ei rajoitu pelkästään aineiston siirtämiseen analogisesta formaatista digitaaliseen, sillä myös digitaaliset formaatit, kuten poltettavat CD- ja DVD-levyt, kokevat inflaatiota ajan saatossa. Huolellinen arkistointi tarkoittaa siis myös aika-ajoin tehtävää digitaalisen aineiston kopioimista levyltä toiselle. Myös varmuuskopiot on hyvä olla olemassa.
Ääninauhojen digitointiprojekti
Täällä Otavan Opistolla alkoi vastikään urakka digitoida vanhat tv-linjan (tiedotus ja viestintä) kelanauhat talteen. Useiden kymmenien kelanauhojen kokoelma sisältää pääasiassa oppilaiden tekemiä radio-ohjelmia 90-luvulta. Vanhimmat nauhoista ovat saavuttaneet 25 vuoden iän, joten päätimme niiden digitoinnin olevan nyt ajankohtaista. Nauhoja oli pitkään säilytetty varastohuoneessa, joten ne ovat vielä hyvässä kunnossa.
Varastosta löytyi vielä ehjä Revoxin kelanauhuri nauhojen toistamiseen. Nauhureita oli kaksi, mutta toisen nauhurin moottorissa oli vikaa. Näiden vanhojen nauhureiden korjaaminen käy ajan myötä hankalammaksi, sillä niiden osia on yhä vaikeampi saada.
Digitointi tapahtuu Opiston äänitarkkaamossa, jossa on ammattitasoinen äänitysjärjestelmä. Yksinkertaisuudessaan digitointi tapahtuu siten, että jokaisen nauhan kohdalla tarkistetaan sille sopiva signaalin äänitystaso ja äänitetään nauhan sisältö talteen. Äänitystason, sekä myöskin nauhurin toistotason, on oltava optimaalisen voimakas, jotta äänitykseen tulisi mahdollisimman vähän kohinaa mukaan. Mikäli äänitystaso on liian suuri eli signaali alkaa särkeytyä, on äänitys tehtävä uusiksi (hetkittäiset piikit eivät välttämättä haittaa). Nauhurin toistopää on hyvä putsata välillä alkoholilla (kuten isopropanolilla) vanupuikkoa käyttäen, jotta signaali toistuu kirkkaana. Likainen toistopää tuottaa tunkkaisen äänen. Muita, harvemmin tehtäviä nauhureiden huoltotoimenpiteitä ovat äänipäiden kalibrointi ja demagnetisointi. Arkistointiin kuuluu myös dokumentointi eli kirjoitetaan ylös, mitä kukin nauha pitää sisällään.
Tämän kokoinenkin aineisto vaatii jo kohtuullisesti tallennustilaa, sillä audio arkistoidaan tässä tapauksessa hyvällä laadulla pakkaamattomassa muodossa. Videotallenteiden kohdalla puhuttaisiinkin jo huomattavasti suuremmasta tilantarpeesta (yli 10-kertainen määrä). Toki arkistointiin riittää pienempikin laatu, mikäli kokee, että tallenteen laadulla ei ole niin suurta merkitystä. Esimerkiksi audion voi pakata tällöin mp3-formaattiin tai häviöttömään flac-formaattiin, jolloin se vie vähemmän tilaa ja on helpommin jaettavissa toisille mm. pilvipalvelujen kautta.
Lisää tietoa digitoinnista ja arkistoinnista tarjoaa Digiwiki.
Mikko Tarmia
Mediatuottaja