Spiikkaus kurssituottamisen osana

Spiikkaustyö on olennainen osa kielikurssien tuottamista. Vaikka se vaikuttaa hyvin yksinkertaiselta työltä, se on kuitenkin yllättävän työläs prosessi. Tässä tekstissä tutustumme lyhyesti spiikkaustyön eri vaiheisiin.

Teimme juuri äänitykset kahdelle peruskoulun englannin kurssille. Alkuvaiheessa ongelmana oli, että mistä saisimme käyttöömme natiiveja englannin kielen puhujia. Spiikattavaa aineistoa oli paljon ja rooleihin tarvittiin useampikin eri henkilö, jotka halusimme saada äänitettäviksi paikan päälle Opiston äänitystiloihin. Rekrytointiin päätettiin kokeilla Facebookissa olevaa paikallista Puskaradio-ryhmää, johon on liittynyt jäseniä jo useampi tuhat. Tämä kannatti, sillä saimme saman tien useamman yhteydenoton tarpeisiimme liittyen.

Kun sopivat spiikkaajat oli löydetty, oli sovittava yhteiset äänitysajat. Päätin tehdä äänityksen kolmessa eri osassa, jotta homma sujuisi jouhevasti niin, ettei spiikkaajien tarvitisisi odotella liikaa toistensa suoritusten aikaan äänitystilanteessa. Spiikkaajat olivat kotoisin Australiasta, Kanadasta ja Yhdysvalloista. Spiikattava aineisto jaettiin heille etukäteen harjoittelua varten. Natiivien spiikkaajien käytössä on sekin hyöty, että he toimivat samalla kielentarkastajina; he löytävät usein teksteistä pieniä virheitä sekä myöskin fraaseja, joita he eivät muuten puhekielessä koskaan käyttäisi.

Äänitys tehtiin Opiston akustoidussa äänitarkkaamossa ProTools-järjestelmää käyttäen. Mikrofoneina käytettiin RØDEn ja Shuren laadukkaita studiomikrofoneja yhdessä DAV Electronicsin etuasteiden kanssa, mikä paransi äänityslaatua entisestään. Jokaisesta spiikistä äänitettiin aina toinen otos varalle, jotta kaikki aineisto olisi varmasti tallessa. Näin kannattaa tehdä, sillä monesti vasta editointivaiheessa saa huomata, että joku sana tai tavu on lausuttu epäselvästi tai spiikissä on muita puutteita. Kahdesta otoksesta saa tällöin kursittua kasaan onnistuneen otoksen.

Editointivaihe on spiikkaustyössä kaikista aikaa vaativin vaihe. Editoinnissa ääni putsataan, ekvalisoidaan ja kompressoidaan eli äänen dynamiikkaa tasoitetaan ja samalla voimistetaan. Puhetta myös monesti rytmitetään uusiksi, joko tiivistämällä tai löysäämällä lauseiden, sanojen ja joskus jopa tavujenkin välejä. Varsinkin kun kyseessä on peruskoulun englannin kielen kurssit, on tärkeää, että dialogit on puhuttu selkeästi ja riittävän rauhallisesti. Editoinnissa ääni voidaan prosessoida siten, että se kuulostaa puhelimessa puhutulta, tai että dialogi on käyty vaikkapa puistossa lasten leikkiessä taustalla. Tällöin taustalla hyödynnetään ilmaisia äänimaisemia, joita löytyy esimerkiksi osoitteesta freesound.org. Spiikki sulautetaan äänimaisemaan sopivan kaiun avulla.

Lopuksi äänet pakataan MP3-muotoon ja upotetaan oppimateriaaliin kuunneltaviksi. Vaikka internetyhteydet ovatkin nykyään nopeat, on melko turhaa pakata puheääntä parhaalla laadulla – 128 tai jopa 96 kt/s riittää tähän tarkoitukseen mainiosti.

Mikko Tarmia
Mediatuottaja